Hunslet Club:lla sattui ja tapahtui;
koskaan ei tiennyt, milloin lentää muovipullo tai kynä päähän, tai syntyy sanallinen tai fyysinen tappelu oppilaiden välillä. Tylsää ei todellakaan ollut!
Meidän työpäivien pituus oli 9.00-14.35, oppilaiden tunnit alkoivat 9.15.
Nuoret osoittivat toisesta viikosta lähtien kiinnostusta Suomalaiseen kulttuuriin yms. ja kyselivät meiltä paljon. Kaikki olivat kauhuissaan meidän vaihtelevista vuodenajoista, sekä varsinkin pitkästä ja kylmästä talvesta.
Opimme ymmärtämään erilaisia ja vaikeaselkoisia aksentteja ja sanavarasto karttui monipuolisesti. Yleisimmin kuullut sanat olivat nuorten suusta mm. Fuck, That's Nice, Mush ja Thick. Näistä ei liiemmin suomennoksia tarvitse laittaa. Aamuisin kysymys "Are you allright?", johon ei vastauksia liiemmin odoteltu, kunhan kohteliaisuuttaan kyseltiin.
Varoitteluista huolimatta kahvia oli tarjolla joka paikassa, teehen ei tarvinnut koskea, jos ei halunnut. Hintataso Britanniassa oli huomattavasti Suomea edullisempi, ruoka, käyttötavarat, kodinkoneet ja vaatteet. Paikallinen ruoka oli halpaa ja hyvin edustettuina, Englannin lippu pakkauksissa. Isänmaallista! Ihmiset olivat kohteliaita ja Love, Dear ja Darling usein kuultuja fraaseja, jopa kauppojen kassoilla. Piristi kummasti alkanutta päivää. Tuntemattomat ihmiset juttelivat kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa, pubeissa..."small talk" taidot olivat tarpeellisia. Suomalaisten tulisi ottaa Briteistä mallia monessa asiassa.
Thackry Medical Museum 15.10.16
Kävimme lääketieteellisessä museossa Leeds:ssä. Museo sisälsi historiaosuuden Leeds:n lääketieteen ja terveydenhoidon kehitysvaiheista, tutkimuksista ja vanhoja instrumentteja yms. Todella mielenkiintoinen kokemus! Aikaa olisi pitänyt varata huomattavasti enemmän, loppui kesken.
Leeds General Infirmary
"Pääsimme" tutustumaan myös julkiseen terveydenhuoltoon, kun sain (Tiina) voimakkaan migreenikohtauksen lounastauolla Hunsletissa. Itse en tapahtumasta muista juuri mitään, mutta Krista on hyvin täydentänyt mitä kaikkea päivällä tapahtui. Pomomme soitti minulle ambulanssin ja Krista lähti kanssani mukaan ensiapuun. Ensiavussa tapasimme useita eri lääkäreitä ja täälläkin suurin osa lääkäreistä oli ulkomaalaisia. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja Kristalle tarjoiltiin kahvia/teetä, sillä aikaa kun minun tilaa tarkkailtiin. Emme joutuneet odottamaan läheskään yhtä kauan lääkäriä tai kokeiden ottamista kuin Suomen ensiavussa, yleensä siellä menee migreenikohtauksen takia jopa yön yli. Lääkärit olivat myös paljon tarkempia kotiuttamisen suhteen ja vaativat, että kaikki oireet helpottuvat ennen kotiin lähtöä. Olisivat mielellään pitäneet myös yön yli neurologisella osastolla ja tehneet lisää kokeita, mutta vakuutin, että tilanne on minulle tuttu eikä se ole tarpeellista. Yllätyksenä tuli myös se, että miespuolisia sairaala-apulaisia ja hoitajia oli paljon enemmän kuin Suomessa. Migreenikohtaus sinällään ei ollut mukava kokemus, mutta oli mielenkiintoista nähdä julkisen terveydenhuollon taso toisessa maassa. Emme joutuneet kuin täyttämään yhden lomakkeen ja esittämään vakuutuskortin, jolloin hoito oli minulle ilmaista niinkuin muillekin englantilaisille julkisella puolella.
Terveisin Krista ja Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti